23 huhti 2026

Mediaosallisuus on kansalaistaitoja

by | posted in: BLOGI | 0

Median tekeminen ei ole vain teknistä osaamista tai sisältöjen tuottamista. Osallistavassa mediatoiminnassa on pohjimmiltaan kyse kansalaistaidoista: viestintävalmiuksista, kriittisestä ajattelusta, oman mielipiteen ilmaisusta ja mahdollisuudesta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Olen työskennellyt pitkään aikuisten osallistavan mediatoiminnan parissa, erityisesti Sosped-säätiön mediatoiminnassa. Toiminta oli osallistujalähtöistä ja suunnattu nuorille aikuisille, joilla oli hyvin erilaisia taustoja ja elämäntilanteita. Mediaa tehtiin kymmenen vuoden ajan yksin ja yhdessä, tiimeissä, osallistujien omista kiinnostuksenkohteista käsin. Mieletöntä valoa -toimituksessa syntyi lehtiä, videoita, radio- ja podcast-sisältöjä sekä tapahtumien striimauksia. Osallistujilla oli tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omilla ehdoilla.

Mediakasvatus tarvitsee resursseja

Samaan aikaan, kun digitaalinen media läpäisee lähes kaikki elämänalueet, mediakasvatuksen kehittäminen on Suomessa jäänyt niukaksi. Mediakasvatuksen korkeakouluopetus on katoamassa Suomesta. Mediakasvatuksen rahoitus on vähäistä, eikä alan tarvetta oikein tunnisteta. Suomessa journalistisia yhteisömedioita ei myöskään tunnusteta ja ne kamppailevat olemassaolostaan. Tämä on ristiriitaista tilanteessa, jossa algoritmipohjaiset ja huomiota ohjaavat alustat vahvistavat polarisaatiota ja vastakkainasettelua, ja jossa julkiseen keskusteluun osallistumisen kynnys kasvaa erityisesti niille, joilla ei ole vahvaa mediaosaamista tai tukea sen kehittämiseen.

Vuorovaikutus ei synny itsestään. Se on opittavia taitoja, mutta yhtä lailla se on aktiivisesti ylläpidettyä keskustelukulttuuria. Ilman tavoitteellista ja inklusiivista mediakasvatusta vaarana on, että osa ihmisistä jää pysyvästi sivuun mediavälitteisestä yhteiskunnallisesta keskustelusta.

Ongelmat tunnistetaan tutkimuksessa

Ulrica Brolinsonin ja Maarit Jaakkolan tuore miniartikkeli tarkastelee media- ja informaatiolukutaidon saavutettavuutta erityisesti eriytyneiden ja erityistä tukea tarvitsevien ryhmien näkökulmasta. Kirjoitus muistuttaa, että mediaosaaminen liittyy myös vallankäyttöön ja kansalaisuuteen: ilman kohdennettua tukea haavoittuvimmassa asemassa olevien osallistumismahdollisuudet voivat kaventua digitaalisessa mediaympäristössä.

Suomessa on kuitenkin tehty myös uraauurtavaa työtä. Mari Pienimäen ja Sirkku Kotilaisen kehittämä inklusiivisen mediakasvatuksen malli tuo näkyväksi, miten mediakasvatusta voidaan kehittää esteettömämmäksi ja tavoittamaan erilaisia oppijoita ja kansalaisia. Käytännön tasolla tätä ajattelua on viety eteenpäin esimerkiksi Mediatoimintaa kaikille -kokonaisuudessa, joka tarjoaa konkreettisia työpajamalleja ja ohjaajan työkaluja aikuisten mediakasvatuksen toteuttamiseen.

Ratkaisut vaativat pitkäjänteisyyttä

Osallistava mediatoiminta ei ole nopea ratkaisu monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Se on kuitenkin pitkäjänteinen ja vaikuttava tapa vahvistaa osallisuutta, turvallisempaa keskustelukulttuuria ja ihmisten toimijuutta mediaympäristössä. Meillä ei ole varaa olla kehittämättä sitä tällaisena aikana, jolloin yhä useammat jäävät median ja yhteiskunnallisen keskustelun reunamille. Tutustu ajatuksiini aikuisten osallistavasta mediatoiminnasta ja miten siinä vahvistetaan kansalaistaitoja.

Jos haluat lukea lisää mediatoiminnan menetelmistä, työkokemuksestani ja tutkimuksestani, löydät lisätietoa näiltä verkkosivuiltani https://saijasalonen.net.

Tekstin linkit ja lisäluettavaa: