Kun tekoälyä käytetään oikeusvaltion ja yksittäisten oikeuden ratkaisujen selittämiseen, ongelmia muodostuu tekoälyn hallusinaatioista, propagandasta, ajatusvinoumista ja puutteellisesta medialukutaidosta. Kyse ei ole vain teknologisesta kysymyksestä, vaan siitä, miten oikeuslaitosta esitetään julkisuudessa ja millaisiin perusteluihin kansalaiset ja vallankäyttäjät mielipiteensä nojaavat.
Someissa on kiehuttu viime päivinä oikeuden päätöksestä, jota on verkossa kyseenalaistettu ja käräjänotaaria syytetty puolueelliseksi. Tapauksen tausta lymyilee jossain somen, tarkemmin X:n syövereissä, jossa lähti liikkeelle huhu, että käräjänotaarin olisi pitänyt jäävätä itsensä, koska tekoäly väitti hänellä olevan yhteyksiä Elokapinaan. Keskustelua kiihdytti myös kansanedustaja, joka levitti tätä ajatusta kysymyksen muodossa.
Oikeudenkäytössä on tapana, että asioita voidaan arvioida useissa oikeusasteissa. Päätökset ovat lähtökohtaisesti julkisia, niissä on perustelut ja niistä voi valittaa. Tietenkin niitä voi myös kritisoida julkisesti. Tapoihin ei kuulu yksittäisten tuomareiden tai notaarien nostaminen tikunnokkaan. Asioista keskustellaan, ei henkilöidä. Tämä takaa siedettävän keskustelukulttuurin, joka pyritään pohjaamaan faktoihin. Tämä on olennainen osa oikeusvaltion toimintaa ja kohtuullista keskustelukulttuuria.
Oikeusvaltio ja vastuu vallankäytössä
Tapaus on kiinnostava siksi, että siinä näkyvät samanaikaisesti yhteiskunnan keskeiset valtainstituutiot. Oikeuslaitos käyttää sille suotua tuomiovaltaa. Kansanedustajat säätävät lait, mutta eivät puutu niiden soveltamiseen. Poliisi valvoo lakien toteutumista. Median tehtävänä on tuoda vallankäyttöä julkiseen tarkasteluun journalistisia ohjeita noudattaen.
Somealustat ja yleisessä käytössä olevat tekoälyt toimivat toisenlaisella logiikalla. Niitä sitovat lähinnä lait, joiden valvonta ja soveltaminen voivat olla hyvinkin puutteellisia. Kaiken keskellä ovat ihmiset, jotka sekä vastaanottavat tietoa, että tuottavat ja levittävät sitä eteenpäin.
Tässä tapauksessa tekoälyn tekemään virheelliseen tulkintaan vedottiin perusteluna jääviysepäilylle. Kansanedustaja kertoi mediassa esittäneensä asian pohtivassa muodossa, mutta vallankäyttäjältä voidaan ja pitää edellyttää, että hän selvittää asiat ennen kuin lähtee viestimään niistä laajalle yleisölle. Kysymyksen muoto ei vapauta vastuusta etenkään, jos samalla leimataan yksittäinen henkilö tilanteessa, jossa hänellä ei ole todellista mahdollisuutta puolustautua.
Maalittaminen ei ole kriittistä keskustelua
Tässä kohtaa keskustelu ylitti kriittisen arvioinnin rajat. Kyse ei ollut enää oikeuden päätöksen perusteluiden tarkastelusta, vaan henkilöön kohdistuvasta painostuksesta.
Maalittaminen on joukkohäirintää ja siihen yllyttämistä. Siinä yksittäinen ihminen nostetaan julkisen huomion kohteeksi ja häneen pyritään kohdistamaan painetta. Oikeuslaitoksessa, poliisi- ja sosiaalityössä toimitaan virkavastuulla lakien ja ohjeiden mukaisesti. Päätöksistä on oikeus valittaa ja ne käsitellään ylemmissä oikeusasteissa. Henkilöön käyvä julkisuus ei kuulu tähän prosessiin, ellei kyse ole hänen tekemistään vakavista rikoksista taikka tietoisista virkavirheistä.
Tekoälyn taakse ei voi piiloutua
Kukaan julkiseen käyttöön tietoa tuottava ei voi piiloutua ajatuksen taakse, että tekoäly tuotti virheellisen esityksen. Vastuu sisällöstä on aina ihmisellä, joka sen jakaa. Ongelma ei koske vain tätä yksittäistä tapausta, vaan on osa laajempaa ilmiötä, jossa tekoälyn tuottamia tulkintoja käytetään perusteluina.
Kun vallankäyttäjät ja kansalaiset muodostavat käsityksiä oikeuslaitoksesta tekoälyn hallusinoiman tai puutteellisesti perustellun aineiston pohjalta ja levittävät sitä edelleen, syntyy nopeasti jaettu harhaanjohtava kertomus. Sosiaalisen median logiikka kiihdyttää tällaisten leviämistä.
Tilannetta kuvaa hyvin se, ettei moni pysähtynyt kysymään, mihin tekoälyn tuottama tieto perustuu, mitä lähteitä on käytetty tai onko johtopäätös ylipäätään johdonmukainen suhteessa esitettyyn aineistoon. Vinoutunut ”tieto” voi kertaantua myös tulevaisuudessa, kun kielimallit oppivat vääristyneestä datasta, joka on laajalle levinnytttä. Yksilön voi olla mahdotonta korjata esimerkiksi häntä itseään koskevia vinoumia.
Fakta, mielipide ja tekoälyn näennäinen auktoriteetti
Yksi keskeinen ongelma on faktan ja mielipiteen sekoittuminen. Oikeuden päätöksistä saa ja pitää olla eri mieltä. Mielipide juridisesta ratkaisusta on kuitenkin eri asia kuin väite jääviydestä tai oikeuslaitoksen mädännäisyydestä.
Tekoäly esittää oletuksia ja tulkintoja usein vakuuttavalla, asiantuntijaa muistuttavalla kielellä. Lukija voi helposti unohtaa, ettei tekoäly tiedä asioita, vaan tuottaa vastauksia todennäköisyyksien ja sirpaleisen aineiston pohjalta. Ilman kysymystä lähteistä ja perusteista tekoälyä käytetään mielipidekoneena, ei faktojen käsittelijänä.
Medialukutaito ja tekoäly propagandan välineenä
Näen tässä ennen kaikkea medialukutaidon vajetta, en vain tekoälyongelmaa. Aikuisetkaan eivät systemaattisesti tarkista lähteitä. Kriittinen ajattelu ymmärretään mielipiteen esittämiseksi, vaikka todellinen kriittisyys tarkoittaa lähteiden tarkistamista, kokonaisuuksien ymmärtämistä ja oman tulkinnan rajallisuuden tunnistamista.
Tekoäly ei ole neutraali. Se voi kerätä aineistoa ja oppia ympäristöstään sekä ihmisten toiminnasta. Digitaalisessa ympäristössä väärä tieto leviää nopeasti, algoritmit vahvistavat tunnepitoisen sisällön näkyvyyttä ja henkilökohtaiset ajatusvinoumat vaikeuttavat entisestään todennetun tiedon tunnistamista. Pahimmillaan vinouma on osa koulutusaineistoa ja toistuu tulevaisuudessa.
Kun tekoälyä käytetään tällaisessa mediamaisemassa “faktantarkistajana”, tuloksena voi olla uskottavan kuuloinen, mutta heikosti perusteltu kertomus. Tällöin tekoälystä tulee pahimmillaan propagandan väline: työkalu, jolla tuotetaan näennäisiä perusteluja jo valmiiksi koetuille mielipiteille. “Näin nämä asiat koetaan” alkaa korvata sen, mikä on todennettavissa.
Haluammeko ”totuuden jälkeistä” oikeusvaltiota
Tekoäly mahdollistaa uudenlaisen ”totuuden jälkeisen” keskustelukulttuurin. Kysymys on siitä, haluammeko sen ulottuvan oikeusvaltiota koskevaan päätöksentekoon ja luottamukseen.
Yhteiskunnan toiminta on hidasta ja säädeltyä. Sitä ohjaavat totuudellisuus, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus ja avoimuus. Jos emme vaadi yhteiskunnalliselta keskustelulta parempaa, rapautamme itse sen luottamuksen, jonka varaan oikeusvaltio rakentuu.
Medialukutaito tarkoittaa myös vastuuta omista viesteistä. Jos levitämme valheellisia tai harhaanjohtavia tulkintoja, emme ole kovin taitavia mediatoimijoita, emme ihmisinä emmekä tekoälyn käyttäjinä.
Teksti syntyi FB:n Tekoäly AI -ryhmässä käydyn keskustelun innoittamana.
Lisälukemistoa ja lähteitä:
Kuohuttaneen Elokapina-tuomion antanutta käräjänotaaria väitettiin virheellisesti elokapinalliseksi, YLE 23.4.2026: https://yle.fi/a/74-20222281
Kohua herättänyt Elokapina-tuomio ei ole niin erikoinen kuin moni luulee, Helsingin sanomat 24.4.2026: https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000011962434.html
Juristiliitto jyrähtää: Tämä ei kuulu oikeusvaltioon, Iltalehti 23.4.2026: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/995b4055-7e75-4ebd-bf33-75fe7f7c9723
Näkökulmia tekoälyyn, opas nuorten parissa toimiville, Jarno Alastalo: https://mediakasvatus.fi/materiaali/nakokulmia_tekoalyyn_opas_nuorten_parissa_toimiville/
Kognitiivisia vinoumia (ajatteluvinoumia), Mediakasvatusseura: https://mediakasvatus.fi/materiaali/kognitiivisia-vinoumia-infograafi/
Musta laatikko, tekoälyttömyyden ajan alku, Jarno Alastalo: https://avain.net/tuote/jarno-alastalo/musta-laatikko-teko%C3%A4lytt%C3%B6myyden-ajan-alku/9789523046559
- Kirjallisuus näkökulmalla Jarno Alastalo Takakansi-podcastissa, Marko Suomi: https://www.youtube.com/watch?v=qXx20oOdqPo
Kuusi taktiikkaa, joita käytetään juksuttamiseen (englanniksi), Euroopan parlamentti: https://www.europarl.europa.eu/topics/en/article/20250227STO27081/spotting-disinformation-six-tactics-used-to-fool-us
Tekoäly ja kriittinen teoria (englanniksi), Simon Lindgren: https://helmet.finna.fi/Record/helmet.2558441
Kohti alustatietoisuutta mediakasvatuksessa, Guna Spurava (väitös, englanniksi): https://trepo.tuni.fi/handle/10024/161036