Emme päästäisi lapsia toikkaroimaan liikenteeseen ilman sääntöjä ja ohjausta. Miksi näin tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä?
Tekoälystä puhutaan usein tulevaisuuden kysymyksenä. Lasten kannalta se on virheellinen lähtökohta. Tekoäly ei ole lasten tulevaisuutta. Se on heidän nykyisyyttään, tässä ja nyt.
Tekoäly on läsnä sosiaalisen median suosittelujärjestelmissä, videopalveluissa, peleissä, hakukoneissa, chatboteissa ja yhä useammin myös koulutuksessa. Mediaympäristöissä tekoäly vaikuttaa siihen, mitä lapset näkevät, mitä he oppivat, minkälaisten näkökulmien äärelle he päätyvät ja miten he ymmärtävät ympäröivää maailmaa.
Siksi tekoälyä koskeva keskustelu ei ole ensisijaisesti keskustelua teknologiasta. Se on keskustelua demokratiakäsityksestä, teknologian kehittämistyöstä, yhteiskunnallisesta sääntelystä ja ihmisoikeuksien, kuten lapsen oikeuksien toteutumisesta.
Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miksi tekoälyosaaminen jää vajaaksi ilman kriittistä yhteiskunnallista ajattelua sekä siitä, miten tekoäly voi vinouttaa oikeusvaltiota. Tässä tekstissä jatkan samasta suunnasta, mutta lapsen oikeuksien näkökulmasta. Lapsen oikeuksien pitää toteutua tekoälyä hyödyntävässä yhteiskunnassa.
Tekoäly ei ole luonnonvoima
Tekoälykeskustelussa toistuu outo ajatus teknologisesta väistämättömyydestä. Kuulemme jatkuvasti, että tekoäly “muuttaa kaiken”, “etenee vääjäämättä” tai että “kehitystä ei voi pysäyttää”. Puheesta syntyy vaikutelma, että olemme jonkinlaisen luonnonvoiman armoilla. Näin ei ole.
Tekoäly ei ole maanjäristys tai vuodenaikojen vaihtelu, sitä ei pidä sellaiseksi kehystää. Se on joukko ihmisten suunnittelemia, rakentamia ja käyttöönotettuja järjestelmiä. Sen käyttötarkoitukset, tavoitteet, liiketoimintamallit ja käyttöehdot ovat ihmisten tekemiä valintoja. Myös sen sääntely on ihmisten tehtävä.
Tekoälytutkija Virginia Dignum on havainnollistanut asiaa autoilun kautta. Autoja ei päästetty yhteiskuntaan ilman sääntöjä. Vuosikymmenten aikana rakennettiin tiestöt, liikennesäännöt, ajokortit, katsastusjärjestelmät, nopeusrajoitukset, turvavyöt, vakuutukset, verotus ja valvonta. Yksikään niistä ei syntynyt itsestään. Ne ovat yhteiskunnallisia ratkaisuja, joilla teknologian hyödyt pyrittiin yhdistämään turvallisuuteen.
Jos hyväksymme ajatuksen, ettei globaaleille teknologiayrityksille voi asettaa rajoja, hyväksymme samalla ajatuksen, että demokraattinen yhteiskunta ei enää kykene päättämään omista pelisäännöistään. Minä en hyväksy sitä.
Tarvitaanko tässä tekoälyä?
Kysymme, miten tekoälyä voitaisiin käyttää koulussa, mediassa, nuorisotyössä tai viranomaispalveluissa. Harvemmin pysähdymme kysymään, tarvitseeko sitä käyttää lainkaan. Dignum on kutsunut tätä tarpeellisuuskysymykseksi (question zero):
”Ennen kuin pohditaan, miten tekoälyä käytetään, pitäisi kysyä, onko se kyseisessä tilanteessa tarpeellinen ratkaisu.”
Tämä kysymys on erityisen tärkeä lasten kohdalla. Jos jokin ongelma voidaan ratkaista kasvatuksella, yhteisöllisellä toiminnalla tai ihmisten välisellä vuorovaikutuksella, miksi rakentaisimme tilalle algoritmisen järjestelmän? Jos tekoälyä käytetään oppimisen, hyvinvoinnin tai käyttäytymisen arviointiin, mitä samalla menetetään? Mitä vaikutuksia sillä on lasten autonomiaan, yksityisyyteen ja kehitykseen?
Se, että tekoäly pystyy tekemään jotakin, ei vielä tarkoita, että sen pitäisi tehdä niin.
Tarvitsemme vahvemman lapsivaikutusten arvioinnin
Tekoälyjärjestelmien käyttöönottoon pitäisi sisältyä nykyistä vahvempi lapsivaikutusten arviointi. Lapsivaikutusten arviointi ei voi tarkoittaa teknistä tarkistuslistaa tai tietosuojaselostetta verkkosivun alalaidassa. Sen pitäisi sisältää vähintään kolme kysymystä.
- Ensinnäkin: mitä vaikutuksia järjestelmällä on lapsiin ennen käyttöönottoa?
- Toiseksi: mitä lapset itse ajattelevat siitä?
- Kolmanneksi: miten vaikutuksia seurataan käyttöönoton jälkeen?
UNICEF ja useat tutkijat ovat korostaneet, että lasten kuulemisen pitäisi olla aidosti osa tekoälyn kehittämistä eikä näennäistä osallistamista jälkikäteen. Lapset käyttävät näitä palveluita usein enemmän kuin niiden suunnittelijat tai sääntelijät. Silti heidät jätetään tavallisesti teknologiaa koskevien päätösten ulkopuolelle.
Tämä on erikoinen asetelma. Rakennamme lasten mediaympäristöä kuulematta lapsia.
Lasten digioikeudet eivät ole abstrakteja ihanteita
UNICEF jäsentää lasten oikeuksia tekoäly-ympäristössä kolmen periaatteen kautta: suojeluun, osallisuuteen ja mahdollisuuksiin. Ne eivät kuitenkaan ole vain lasten oikeuksia. Ne ovat myös aikuisten velvollisuuksia suojella ja varmistaa, että lapset ovat turvassa osallistuessaan mediaympäristöissä.
Lapsen oikeus suojeluun tarkoittaa oikeutta yksityisyyteen, turvallisuuteen ja syrjimättömään kohteluun. Lapsen ei pidä joutua jatkuvan seurannan, profiloinnin tai manipuloivan sisältöohjauksen kohteeksi vain siksi, että tällainen liiketoimintamalli on teknisesti mahdollinen.
Lapsilla on oikeus vaikuttaa heitä koskeviin digitaalisiin ympäristöihin. Tämä ei tarkoita sitä, että lapset saisivat päättää yksin. Se tarkoittaa sitä, että heidän kokemuksensa, näkemyksensä ja tarpeensa otetaan vakavasti. Meidän aikuisten velvollisuutemme on mahdollistaa lasten osallisuus.
Lapsilla on oikeus oppia, osallistua, luoda ja hyötyä teknologiasta. Tekoälyn mahdollisuudet tiedonsaannissa, koulutuksessa ja saavutettavuuden parantumisessa ovat todellisia. Niiden toteutuminen edellyttää kuitenkin sitä, että järjestelmät rakennetaan lasten etu eikä ensisijaisesti datankeruuta, profilointia tai sitouttamista varten.
Lapset ovat aktiivisia toimijoita myös verkossa
Tuore EU Kids Online Suomi 2025 -tutkimus muistuttaa, ettei lasten digitaalisia oikeuksia voi tarkastella pelkästään riskien näkökulmasta. Valtaosa lapsista ja nuorista kokee olonsa verkossa turvalliseksi ja käyttää internetiä oppimiseen, vuorovaikutukseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Samalla monet kokevat epävarmuutta algoritmeihin, informaatiolukutaitoon ja sosiaalisen median toimintalogiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Professori Sirkku Kotilaisen mukaan mediakasvatus onkin olennainen osa lasten digitaalisia oikeuksia. Lapset eivät ole vain suojelun kohteita, vaan aktiivisia toimijoita, joiden oikeuksiin kuuluu myös mahdollisuus osallistua, oppia ja vaikuttaa teknologian muovaamassa yhteiskunnassa.
Tekoälylukutaidot osana kasvatustyötä
Lapsen oikeuksien toteutuminen tekoälyaikana edellyttää käytännön toimia. Suomessa tätä työtä tehdään jo monella suunnalla. Faktabaari on kehittänyt nuorille suunnattuja materiaaleja, joissa avataan algoritmien toimintaa, datan käyttöä ja tekoälyn vaikutusta tiedonvälitykseen sekä korostetaan kriittisen informaatiolukutaidon merkitystä tekoälyistetyssä mediaympäristössä. TIEKE puolestaan vahvistaa nuorten tekoäly-, data- ja tietosuojalukutaitoa DatatAItaja-hankkeessaan, jossa tavoitteena on lisätä ymmärrystä algoritmeista, henkilötietojen käytöstä ja omista digitaalisista oikeuksista.
Mediakasvatusseura on nostanut tekoälylukutaidon osaksi mediakasvatusta. Heidän ja Helsingin kaupungin sekä Into ry:n Tekoälytaidot nuorisotyön käytänteisiin -yhteistyöhankkeessa kehitetään nuorisotyön ammattilaisten valmiuksia ymmärtää tekoälyn vaikutuksia nuorten elämään sekä tukea nuorten tekoälylukutaitoa, kriittistä medialukutaitoa ja digitaalista toimijuutta.
Yhteistä näille avauksille on ajatus siitä, että lapsen oikeus osallistua digitaaliseen yhteiskuntaan ei toteudu ilman mahdollisuutta ymmärtää sitä. Tekoälylukutaito ei ole vain teknologiaosaamista, vaan osa demokraattista kansalaisuutta. Se auttaa tunnistamaan, miten valtaa käytetään digitaalisissa ympäristöissä, ja vahvistaa lasten mahdollisuuksia toimia niissä aktiivisina toimijoina pelkkien kohteiden sijaan.
On virhe kuvitella, että ongelmat koskevat vain lapsia
Riskejä arvioitaessa lasten erityisasema on tärkeä tunnistaa. Heidän identiteettinsä rakentuu, kriittinen arviointikykynsä kehittyy ja heidän käsityksensä maailmasta on vasta muotoutumassa. Juuri siksi he ovat erityisen alttiita algoritmien vaikutuksille.
Samat järjestelmät, jotka keräävät tietoa lapsista, keräävät sitä myös aikuisista. Samat algoritmit, jotka suosittelevat sisältöjä nuorille, vaikuttavat myös aikuisille näytettäviin sisältöihin. Me emme edes tiedä, mitä meille ei näytetä. Samat riskit, jotka liittyvät disinformaatioon, profilointiin, valvontaan tai emotionaaliseen riippuvuuteen tekoälypalveluista, eivät katoa ihmisen täyttäessä kahdeksantoista vuotta.
Siksi lasten oikeuksien toteutuminen pitää nähdä vähimmäistasona. Lapsille turvallisempi mediaympäristö on samalla turvallisempi mediaympäristö myös aikuisille.
Digijäteillekin voidaan asettaa pelisäännöt
Usein sanotaan, ettei teknologiayhtiöille voi tehdä mitään. Historia kertoo muuta. Yhteiskunnat ovat säädelleet autoja, lääketeollisuutta, elintarvikkeita, tupakkaa, pankkeja ja mediaa silloin, kun niiden toiminnalla on ollut merkittäviä vaikutuksia ihmisten terveyteen, turvallisuuteen tai oikeuksiin. Lopulta keskustelu palaa demokratiakäsityksiin.
Meidän ei pitäisi keskustella siitä, voiko tekoälyä säädellä. Meidän pitää keskustella siitä, miten sen teemme.
Tekoäly ei ole poikkeus
Kun tekoäly vaikuttaa lasten oppimiseen, hyvinvointiin, maailmankuvaan ja osallisuuteen, sen kuuluu olla demokraattisen keskustelun, tutkimuksen, läpinäkyvyyden, lapsivaikutusten arvioinnin ja yhteiskunnallisen valvonnan piirissä. Se ei ole teknologian vastustamista. Se on vastuullisen yhteiskunnan toimintaa.
Liikennesäännöt eivät syntyneet siksi, että joku olisi vihannut autoja. Ne syntyivät siksi, että autot olivat liian tärkeitä jätettäväksi ilman sääntöjä. Sama pätee tekoälyyn.
Lapsen oikeuksien on toteuduttava myös teknologian määrittämissä toimintaympäristöissä. Teknologiaa voidaan rakentaa ja säädellä monella tavalla, lapsen oikeuksia ei.
Lisälukemistoa ja lähteitä:
Dignum, V. (2025). Rethinking AI for Children: From Technological Potential to Human Responsibility. Pontifical Academy of Sciences. https://www.pas.va/en/publications/scripta-varia/sv158pas/dignum.html
Dignum, V. (2026). The AI Paradox. https://press.princeton.edu/books/hardcover/9780691269085/the-ai-paradox
Dignum, V. (2026). Podcast: Using AI Is Like Driving a Car With No Licence | Prof Virginia Dignum. Future Medicine TV. https://www.youtube.com/watch?v=sCa33EuGacY
Faktabaari (2024). Digitaalinen Informaatiolukutaito AI-opas. Faktabaari EDU. Saatavilla: https://faktabaari.fi/dil/ai/
Faktabaari (2024). Tiedosta – tekoälyalgoritmit: Digitaalinen informaatiolukutaito nuorille. Saatavilla: https://faktabaari.fi/edu/think-twice-informaatiolukutaitoa-tiktokissa-nuorilta-nuorille/ sekä https://mediataitokoulu.fi/materiaalipankki/video-tiedosta-tekoalyalgoritmit-digitaalinen-informaatiolukutaito-nuorille/
Kotilainen, S., Okkonen, J. & Kupiainen, R. (2026). EU Kids Online Finland. Tampereen yliopisto. Tutkimushanke lasten ja nuorten internetin käyttöä, digitaalista toimijuutta, medialukutaitoa, algoritmitietoisuutta ja tekoälypalveluiden käyttöä koskien. Verkossa: https://www.tuni.fi/fi/tau/ajankohtaista/suurin-osa-lapsista-ja-nuorista-tuntee-olonsa-turvalliseksi-verkossa-tekoalya
Mediakasvatusseura (2025). Tekoälytaidot nuorisotyön käytänteisiin. Yhteishanke Helsingin kaupungin ja Into ry:n kanssa. https://mediakasvatus.fi/hanke/2025/11/tekoalytaidot-nuorisotyon-kaytanteisiin-hanke/
Salonen, S. (2026). Tekoälyosaamisen viitekehys jää vajaaksi ilman kriittistä yhteiskunnallista ajattelua. https://saijasalonen.net/tekoalyosaamisen-viitekehys-jaa-vajaaksi-ilman-kriittista-yhteiskunnallista-ajattelua/
Salonen, S. (2026). Tekoäly voi vinouttaa oikeusvaltiota. https://saijasalonen.net/tekoaly-voi-vinouttaa-oikeusvaltiota/
TIEKE (2024). Tekoälylukutaitoa ja tietosuojaosaamista nuorille. Saatavilla: https://tieke.fi/tekoalylukutaitoa-ja-tietosuojaosaamista-nuorille/
TIEKE (2025). DatatAItaja – Tekoäly- ja datalukutaitoa kouluihin. Saatavilla: https://tieke.fi/hankkeet/datataitaja-2025/
UNICEF. (2025). Guidance on AI and Children 3.0. Updated guidance for governments and businesses to create AI policies and systems that uphold children’s rights. https://www.unicef.org/innocenti/reports/policy-guidance-ai-children
Ågren, S., Kallio, S.-M., Kupiainen, R. & Kotilainen, S. (2026). Blogi: Lasten ja nuorten digitaalisesta toimijuudesta. Perla-blogi / Tampereen yliopisto. https://research.tuni.fi/perla/blogi/blogi-lasten-ja-nuorten-digitaalisesta-toimijuudesta/